Aulangon kartanollinen historia

aulangon_hotelli.jpg
Kuvassa Kapt. Heikki Pohjanpää - Kaarina, Anita Eiskonen & Helka Laakso - Scilla


Aulangon alueen kehittäminen alkoi 1800-luvun puolivälissä, jolloin kuvernementinsihteeri Carl Rannefelt osti nykyisen hotellin paikalle sijainneen Mäkelän talonpoikaistalon omakseen, ja rakennutti tilalle uuden klassistisen päärakennuksen. Tila sai uuden nimen Karlberg. Nimi on yhdistelmä isännän etunimestä ja kukkulasta, jolla päärakennus sijaitsi.

Rennerfeltin jälkeen kartanoa isännöivät useat eri säätyläiset: kihlakunnantuomari Knorring, valtioneuvos Gylden, kauppalaivan kapteeni Schantz ja kenraali Galindo, kunnes 1883 tilan osti kesäasunnokseen upporikas aatelismies, kapteeni (myöhemmin eversti) Hugo Standertskjöld (1844 -1931).

Talvet isäntä vietti kaupunkipalatsissaan nykyisen Presidentinlinnan vieressä Helsingin Esplanadilla ja kesät Aulangolla. Janakkalassa syntynyt Standertskjöld oli luonut mittavan omaisuutensa Venäjällä asetehtailijana.

Hämeenlinnan seudulla Standertskjöld hankki Karlbergin lisäksi omistukseensa mm. viereisen Katajiston ja Metsänkylän kartanot sekä useita lähitiloja. Hän ryhtyi systemaattisesti muokkaamaan rakennuksia ja ympäristöä keskieurooppalaisen kulttuurimaiseman suuntaan.

Arkkitehti Waldemar Aspelin suunnitteli uuden linnamaisen ranskalaista barokkityyliä edustavan päärakennuksen. Kesävieraita varten suunniteltiin samaa tyyliä edustava erillinen kavaljeerirakennus. Parhaimmillaan tilalla oli noin 160 erillistä rakennusta ja kartanon alueiden yhteenlaskettu pinta-ala oli noin 180 hehtaaria.

Rakennusten läheisyyteen rakennettiin puisto. Aulangonvuoren ja rakennusten välisestä alueesta muodostettiin puistometsä. Sen rakennustyöt kestivät 1880-luvun lopulta yli 20 vuotta. Tänä aikana laajaa metsäaluetta halkomaan tehtiin useita teitä ja polkuja, kartanon puutarhaan ja puistoteiden varsille istutettiin satoja lajeja eksoottisia kukkia ja puita.

Puistometsikköön kaivettiin mm. kaksi tekojärveä, Joutsenlampi ja Metsälampi. Puistometsään perustettiin myös eläintarha. Sinne tuotiin kesyjä saksanhirviä ja joutsenia, joilla on lammessa oma tekosaarensa.

Kartanon itäpuolelle rinteeseen rakennettiin graniittilohkareista romanttinen rauniolinnake ja puistometsään useita muitakin rakennuksia, mm. tiilinen Onnentemppeli ja uusgoottilainen Ruusulaakson paviljonki. Puistometsää varten tehtiin runsaasti istutuksia, kärryteitä ja kävelypolkuja.

aulangon_rantatie.jpg

Kuvassa Aulangon Rantatiellä ratsukoita

Vanajavettä kiertämään rakennettiin kilometrien pituinen hopeapajuilla reunustettu kävelytie. Sen varrelle pystytettiin - nyt jo pois rapautuneita - kreikkalaistyylisiä kuvapatsaita. Rannat kivettiin muureiksi ja Vanajaveteen tehtiin kaksi tekosaarta siltoineen ja hiekkarantoineen.

Karlbergissa kävi tiuhaan sekä suomalaisia että ulkomaalaisia vieraita. Kesäaikaan junalla saapuvia vieraita vastassa oli saattue hevosvaunuja, joiden ajureilla oli yllään hienot uniformut. Perillä vieraita odotti puutarhaan katettu useiden ruokalajien ateria.

Vuonna 1926 Standertskjöld myi kartanon Hämeenlinnan kaupungille. Tilalle perustettiin matkailijahotelli ja ravintola. Yritys ehti kuitenkin toimia vain vajaan vuoden, kun tammikuussa 1928 tulipalo tuhosi kartanon päärakennuksen perustuksiaan myöten. Jäljelle jäivät vain lukuiset sivurakennukset sekä vierastalo Kavaljeeri. Palon jälkeen Hämeenlinnan kaupunki rakennutti nopeasti paikalle klassisen, puurakenteisen ravintolarakennuksen, joka avattiin kesäkuussa 1928.

Rakennuksen 12 huonetta kävivät kuitenkin pian ahtaiksi, kun Aulangolle saapuvien matkailijoiden määrä kasvoi. Nousukauden aikaan ahtaaksi käynyt rakennus siirrettiin 1937 Tyrvännön pitäjään Heralan tilan päärakennukseksi. Sen tilalle Aulangolle kohosi 1938 komea, nykyaikainen suurhotelli, joka oli valmistuessaan sensaatio.

Hotellista tuli legendaarinen osa Suomen hotelli- ja ravintolahistoriaa ja sen funktionaalista arkkitehtuuria ylistettiin ulkomaita myöten. Hotelli Aulanko tuli myös tutuksi lukuisista Suomi-filmeistä. Sota kuitenkin keskeytti iloisen elämän ja hotellikin toimi jonkin aikaa sotasairaalana.

Vuonna 1930 Aulangon puistometsä oli julistettu luonnonsuojelualueeksi. Hotellin vierellä sijaitseva, Suomen vanhimpiin kuuluva golfkenttä – nykyinen Hugo-kenttä - avattiin suurhotellin valmistumisen jälkeen vuonna 1940.

Myös liikennöinti vilkastui, kun Suomen Hopealinja aloitti järviliikenteen Aulangon ja Tampereen välillä vuonna 1949. Aulangon alueelle Katajistoon rakennettiin leirintäalue ja mökkikylä. Vuonna 1952 Helsingissä ja Hämeenlinnan Ahvenistolla järjestetyissä olympialaisissa Aulanko – pääosin hotellin ja Katajiston alue - toimi sekä kansainvälisten vierailijoiden kisakylänä että viisottelijoiden harjoitusmaastona.

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aulanko
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hugo_Standertskj%C3%B6ld

http://www.aulanko.fi/fi/component/content/56?task=view